Kehonkuva 1

Mä en todellakaan kirjoittaisi laihdutus- tai edes lihotusblogia. Vai kirjoitanko..
Tässä on kyse vaan painosta. Ehdin kuitenkin ottaa projektin ensimmäisenä päivänä "ennen"-kuvia, ennen kuin ajattelin yhtään omaa napaani pidemmälle - miksi ihmeessä. Kumpi on tärkeämpää: se miltä näytät alasti vai se mihin sun kroppa pystyy. Koskaan en ole ollut niin tyytyväinen kuin nyt tai innostuneempi kehittymisestä. Se tyytyväisyys perustuu kaiketi enempi parempaan kehonhallitaan ja kasvavaan voimaan kuin peilikuvaan. Kivahan se on toki aamuisin peilin eteen mennä ja muutenkin käydä pullistelemassa, olisiko niin, että peilikuvakin näyttää hyvältä kun sieltä näkyy kroppa jonka toimintaan on tyytyväinen. Ja mitä olen naistenlehtiä lukenut, niin kuulemma lasten edessä ei saisi kauhistella läskejään, eivät ainakaan saa itselleen kelpaamattoman mallia kotoa :)

Mutta sitten. Sitten päätän ihan tahallani haastaa sen tyytyväisen olemuksen. Joko se on luottamusta siihen, että muutamassa viikossa palaan entistä ehompana, tai siihen, että horjumaton kehoitsetunto kestää sen, että lisääntyvää painoa on vaikeampi liikutella - ja sen, että ihmistenilmoilla käydään pari viikkoa verkkareissa - ja sen, että ilolla hankittu kaunis vatsa peittyy. Varmuudella tiedän sen, että liikunnanriemu ei muutamalla lisäkilolla kaikkoa.
Mutta silti miksi? Tässäkin on kyse itsensä haastamisesta, viihteestä ja kilpailuvietistä. Jostakin millä erotetaan tämä aika muista.

Kävin lenkillä, juoksu oli jo raskaampaa. Ei johtuen painosta, vaan muuttuneesta ruokavaliosta ja ylensyömisestä. Siinä sitten kelailin näitä juttuja ja kuuntelin Bryan Adamsia - ihan uudesta kulmasta.

To really love a woman 
To understand her you gotta know her deep inside
Hear every thought see every dream 
And give her wings when she wants to fly 

Siinä on teille naiset ajateltavaa.